Olipa kerran pieni kylä, joka oli suurten kukkuloiden ja vehreiden metsien ympäröimä, jossa asui utelias lapsi nimeltä Mira. Mira ei ollut tavallinen lapsi hänen mielikuvituksensa oli yltäkylläinen kuin taivas ja elävä kuin sateenkaaren värit. Hän rakasti tutkia kodin lähellä olevia metsiä, kerätä kiiltäviä kiviä ja keksiä tarinoita maailman ylitse kukkuloiden. Hän ei kuitenkaan tiennyt, että hänen elämänsä oli muuttumassa ikuisesti.
Eräänä raikkaana syysaamuna, kun Mira vaelteli syvemmälle metsään kuin koskaan ennen, hän törmäsi outoon kimaltavaan portaalin, joka oli piilossa viiniköynnösten verhon takana. Uteliaisuus tanssi hänen silmissään, kun hän astui lähemmäksi. Portaalin pinta väreili kuin vesi, heijastaen pehmeää kultaisia valoa ja kelluvia saaria. Ilman toista ajatusta Mira ulottui käsiään ja kosketti pintaa.
Ennen kuin hän ehti räpäyttää silmiään, hänet tempaistiin portaalin läpi. Mira putosi lempeästi hehkuvalle nurmikolle. Hän räpäytti silmiään ihmetellen edessään avautuvaa näköalaa. Yllä oleva taivas ei ollut sininen se oli vaaleanpunaisen, oranssin ja laventelin pyörteinen, ja auringon sijasta valtava kristallipallo leijui, heijastaen lämmintä valoa kaiken ylle. Ilma tuoksui makealta, kuin hunajalta ja kukilta, ja olennot, jotka näyttivät sekoitukselta pupuista ja perhosista, leijailivat ympärillä. Hän ei ollut enää omassa maailmassaan tämä oli taikamaakunta.
Ennen kuin hän ehti ottaa askeltakaan, pieni hahmo lähestyi häntä. Se oli foxmainen olento, jonka karva kimalteli kuin tähtipöly.
Kettu esittäytyi kumartaen. "Tervetuloa, matkustaja. Olen Lumo, oppaasi. Olet astunut Luminaraan, Loputtomien Ihmeiden Maahan. " Mira oli äimistynyt. "Miten minä pääsin tänne? Ja miten palaan takaisin?
Lumo kallisti päätään. "Ah, portaali toi sinut tänne, koska se aisti seikkailuhenkesi. Mutta paluu ei ole niin yksinkertaista.
Ensinnäkin, sinun täytyy suorittaa kolme haastetta oppiaksesi meidän maailmaamme. Vain sitten portaali avautuu uudelleen. " Vaikka hän oli hermostunut, Mira nyökkäsi. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin omaksua edessä oleva seikkailu.
Ensimmäinen haaste oli oppia sopeutumaan Luminaraan epätavalliseen ympäristöön. Lumo johdatti hänet kelluvalle saarelle, jonka ympärillä virtasi kimaltava joki. Vesi virtasi ylöspäin eikä alas, ja Miran tehtävänä oli ylittää joki kastumatta. Hän katseli, kuinka alueen olennot hyppivät sulavasti hehkuvilta lilja altaalta, jotka leijailivat ilmassa.
Muutaman epäonnistuneen yrityksen ja pari roisketta jälkeen Mira tajusi, että hänen täytyi päästää irti pelostaan ja ajatella luovasti. Hän alkoi matkia olentojen liikkeitä, hyppien kevyesti ja luottaen vaistoihinsa. Hänen ilokseen hän pääsi yli. Hän oli oppinut ensimmäisen oppituntinsa Luminara, logiikka omasta maailmastaan ei aina pätenyt joskus hänen piti ajatella laatikon ulkopuolelta. Toinen haaste oli ystävystyä Luminaran asukkaiden kanssa. Mira ja Lumo saapuivat vilkkaalle torille, joka oli täynnä olentoja kaikista muodoista ja ko'ista höyhenisiä, suomuisia ja turkkisia. Mutta kun Mira yritti puhua heille, he vaikuttivat varovaisilta ja etäisiltä. Lumo selitti "Luminaran ihmiset arvostavat ystävällisyyttä ja ymmärrystä yli kaiken.
Sinun täytyy näyttää heille, että olet täällä ei ottamassa, vaan antamassa.
Mira mietti hetken. Hän huomasi pienen olennon, joka kamppaili kantamaan hehkuvaa hedelmäkoria. Epäröimättä hän juoksi auttamaan. Olento katsoi häntä suurin, kiitollisin silmin ja esittäytyi Zirinä. Pian sana Miran avuliaisuudesta levisi, ja yhä useammat olennot lähestyivät häntä hymyillen ja lahjoja tuoden. Mira tajusi, että ystävystymisessä ei ollut kyse muiden vaikuttamisesta, vaan siitä, että oli aito ja halukas auttamaan. Päivän päätteeksi hänellä oli uusi ystäväryhmä, joka lupasi auttaa häntä matkalla.
Viimeinen haaste oli vaikein. Lumo johti Miran Kristalliluolaan, jossa Luminaran magian sydän asui. Luola oli täynnä korkeita kristalleja, jotka humisivat energiasta. "Suorittaaksesi matkan, sinun täytyy ratkaista kristallien arvoitus," Lumo selitti. "Jokainen kristalli edustaa osaasi vahvuuksia, pelkoja ja unelmia. Järjestä ne oikeaan järjestykseen avatakseen portaalin.
Mira tunsi itsensä ylivoimaiseksi katsellessaan kimaltavia kristalleja. Miten hän voisi tietää oikeaa järjestystä? Hän sulki silmänsä ja otti syvän hengenvetoon, muistaen tähän asti oppimansa opetukset.
Hän mietti sopeutumiskykyään, kykyään ystävystyä ja luovuuttaan. Hitaasti hän alkoi järjestää kristalleja luottaen intuitioonsa. Kun hän asetti viimeisen kristallin, luola täyttyi upealla valolla. Kristallit alkoivat humista harmoniassa, ja uusi portaali ilmestyi hänen eteensä. Lumo säihkyi ylpeydestä. "Olet onnistunut, Mira. Olet oppinut Luminaran tavat sopeutuminen, ystävällisyys ja luovuus. Portaali vie sinut nyt kotiin.
Mira epäröi, katsellen taakseen uusia ystäviään. "Näenkö teidät enää koskaan?" Lumo hymyili. "Luminara on aina osa sinua. Aina kun kohtaat haasteita omassa maailmassasi, muista mitä olet oppinut täällä.
Raskaalla mutta toiveikkaalla sydämellä Mira astui portaalin läpi ja löysi itsensä jälleen tutusta metsästä. Aurinko laski, heijastaen kultaisia säteitä puiden ylle. Hän katsoi ympärilleen, puoliodottaen Lumoa tai Ziriä ilmestyvän, mutta hän oli yksin. Kuitenkin hän ei tuntenut surua.
Hän tunsi itsensä vahvemmaksi, rohkeammaksi ja kykenevämmäksi kuin koskaan ennen. Siitä päivästä eteenpäin Mira lähestyi elämää uudella ihmetyksellä ja päättäväisyydellä. Kun hän kohtasi ongelmia, hän ajatteli luovasti, aivan kuten kelluvien lilja altaiden kanssa. Kun muut tarvitsivat apua, hän tarjosi sitä epäröimättä, muistellen Luminara ystäviään. Ja kun elämä tuntui ylivoimaiselta, hän muistutti itseään sopeutumaan ja luottamaan vaistoihinsa. Mira tiesi, että Luminaran taianomainen maailma saattoi olla kaukana, mutta sen opetukset olivat ikuisesti osa häntä. Ja niin hän eli elämäänsä seikkailunhaluisella sydämellä, aina valmiina seuraavaan matkaan, minne se sitten johtaisikaan.
