Kauan sitten, ihmeiden ja taian täyttämässä maassa, oli viehättävä pieni kylä nimeltä Everwood. Valtavien vuorien ja vihreiden metsien välissä sijainnut Everwood oli paikka, jossa sadut tulivat todeksi. Kyläläiset olivat sydämellisiä ihmisiä, jotka elivät harmoniassa maata vaeltavien mystisten olentojen kanssa. Näiden olentojen joukossa olivat keijut, joiden kimaltavat siivet heijastivat valoa minne tahansa ne lensivät.
Tässä taianomaisessa kylässä eli nuori tyttö nimeltä Lily. Lily oli seikkailunhaluinen lapsi, jonka sydän oli laaja kuin taivas ja silmät kimaltelevat uteliaisuudesta. Hän rakasti kuunnella kylän vanhusten kertomia tarinoita rohkeista ritareista, viisaista velhoista ja hyvistä keijuista. Hänen unelmansa oli tavata keiju ja lähteä taikamatkalle.
Eräänä kirkkaana aamuna, kun aurinko suukotti kasteen peittämiä lehtiä, Lily päätti vaeltaa Kuiskivaan Metsään, paikkaan, jossa keijujen tiedettiin asuvan. Syvemmälle metsään kulkiessaan puut näyttivät humisevan pehmeästi, ja ilma oli täynnä kukkien tuoksua. Lilyn sydän hakkasi innosta ja pienestä jännityksestä. Hän oli kuullut tarinoita suurista seikkailuista, jotka odottivat niitä, jotka uskalsivat astua näihin metsiin.
Kun hän kulki sammaleen peittämää polkua pitkin, Lily kompastui pieneen, kimaltelevaan olentoon, joka oli jäänyt verkon säikeiden väliin. Se oli keiju, joka oli hänen kättään pienempi, ja jonka siivet kimaltelivat kuin sateenkaaret auringonvalossa.
Auta, ole hyvä! keiju huusi äänellä, joka oli pehmeä kuin kuiskiva tuuli.
Ilman toista ajatusta Lily vapautti keijun varovasti, varoen vahingoittamasta sen herkkiä siipiä. Keiju, kun se oli vapautettu, lenteli Lilyn ympärillä, ripotellen ilmaan pieniä kultapölynhippuja.
Kiitos, ystävällinen ihminen! keiju chirpitti, hänen äänensä oli nyt täynnä iloa. Olen Aurelia, ja olen sinulle suuren velan kiitollinen.
Lily hymyili, riemuitsi sanoinkuvaamattomasti, kun hän vihdoin tapasi keijun. Olen Lily! Olen aina halunnut tavata keijun ja lähteä seikkailulle!
Aurelia'n silmät kimmelsivät ymmärryksestä ja ilosta. Silloin vien sinut matkalle, jota et koskaan unohda!
Ripotellessaan taikapölyään Aurelia muutti Lilyn niin, että hän voisi kutistua keijun kokoiseksi. Yhdessä he lensivät syvemmälle metsään, missä tavallinen häipyi pois ja epätavallinen alkoi. He leijailivat kimaltavien purojen yläpuolella ja tanssivat auringonsäteiden välissä, jotka suodattivat puiden latvojen läpi.
Matkalla Aurelia jakoi tarinoita keijujen maailmasta. Hän kertoi Lilylle Suuresta Keijufestivaalista, joka oli juhla, joka pidettiin joka vuosikymmen, jotta Everwoodin taika uudistettaisiin. Kuitenkin tänä vuonna uhkaava varjo leijui heidän juhliensa yllä. Kepposia tekevät gobliinit, joita johti paha Goblin Kuningas, olivat varastaneet Kimaltavan Kristallin, arvokkaan jalokiven, joka piti sisällään avaimen heidän taianomaisiin juhliinsa.
Ilman kristallin säihkettä festivaali tuhoutuu, ja Everwoodin taianomaiset olennot menettävät voimansa.
Tämä on meidän suuri seikkailumme, Lily, Aurelia julisti päättäväisesti. Meidän on saatava Kimaltava Kristalli Goblin Kuninkaalta ennen kuin festivaali alkaa!
Lily, tuntien itsensä rohkeaksi ja innostuneeksi, nyökkäsi innokkaasti. Tehdään se!
Aurelia johdatti ystäväänsä lentämään metsän ylle kohti pelottavaa Varjovuorta, jossa gobliinit asuivat. Matka oli rankka ja täynnä haasteita, mutta Lilyn rohkeus ei koskaan horjunut. He navigoivat paksun sumun läpi, väistelivät kepposia tekeviä ilveilijöitä ja väistivät myrskyisiä tuulen puuskia.
Finalmente, he pääsivät Goblin Kuninkaan synkän luolan suulle. Kerran kimaltava Kristalli lepäsi himmeässä valossa, suljettuna pimeästä raudasta valmistettuun häkkiin. Gobliinit vilistivät ympäriinsä, nauraen kepposilleen. Lily hengitti syvään, muistaen rohkeiden sankarien tarinat, joita hän oli kuullut. Hän laati salaa suunnitelman Aurelia&rsquon kanssa.
Aurelia käytti lumoavaa ääntään laulaakseen gobliineille, mikä sai heidät vaipumaan uneen yksi kerrallaan. Samaan aikaan Lily, ketterillä sormillaan, avasi häkin ja otti varovasti Kimaltavan Kristallin.
Juuri kun he olivat pakkeamassa pakoon, Goblin Kuninkaan ilmestyi, hänen silmänsä loistivat raivostuneesta taikuudesta. Mutta Aurelia ja Lily pitivät pintansa. Lily nosti nopeasti kristallin korkealle, ja sen säihkeä valo täytti luolan, karkottaen varjot ja riistäen Goblin Kuninkaalta valta hetkeksi.
Aurelia&rsquon taikuuden ja Lilyn rohkeuden avulla he ovelasti huijasi Goblin Kuninkaan ja pakeni kiireesti synkästä luolasta, sydän pamppaillen kuin villi rumpu. Kun he lensivät takaisin metsän ylle, keijut riemuitsivat nähdessään rakkaan kristallinsa palaavan kotiin.
Everwoodin kylä riemuitsi Lilyn ja Aurelia&rsquon onnistuneesta paluusta. Suuri Keijufestivaali oli upeampi kuin koskaan, väreillä niin kirkkailla, että näytti siltä, että yötaivas oli pukenut ylleen tähtiloisteen viitan. Nauraen kaikui ilmassa, ja keijut tanssivat iloisesti, elpyneinä kristallin virkistävästä säihkeestä valosta.
Lilyä juhlittiin sankarina, ja hänen sydämensä paisui ylpeydestä ja onnesta. Keijut antoivat hänelle kauniin kukkaseppeleen ja lupasivat, että Everwood olisi aina hänen toinen kotinsa.
Kun juhla päättyi, Aurelia ripotteli keijupölyään viimeisen kerran, palauttaen Lilyn alkuperäiseen kokoonsa. Kuitenkin heidän välilleen syntynyt side oli ikuinen. Aurelia lupasi vierailla Lilyn luona aina kun tuuli laulaisi puiden läpi.
Lily palasi kyläänsä, sydän täynnä taianomaisia muistoja ja ystävyyksiä, jotka kestäisivät koko elämän. Hän oivalsi, että vaikka sadut kätkivät ihmeitä mielikuvituksensa ulkopuolella, todellinen taika piili ystävällisyydessä, rohkeudessa ja uusien ystävyyksien synnyssä.
Ja niin, taianomaisessa Everwoodin kylässä ihmiset ja mystiset olennot elivät onnellisesti ikuisesti, jakamalla tarinoita suurista seikkailuista ja odottamalla seuraavaa matkaa, joka oli juuri horisontin takana. Siitä päivästä eteenpäin Lily tiesi, että taika kimmelsi ikuisesti hänen maailmansa nurkissa, muistuttaen häntä siitä, että rohkeudella ja sydämellä kaikki on mahdollista.
