Tutustu Ihmeellisen Wonderwoodin Taikamaailmaan Sammy & Ystävät

Olipa kerran rehevä, vihreä metsä, joka sijaitsi korkeiden, lumihuippuisten vuorten ja kimaltelevan sinisen järven välissä. Siellä oli salainen kylä, jossa eläimet kaikenlaista elivät yhdessä harmoniassa. Tätä kylää kutsuttiin Ihme Metsäksi, ja se oli taianomainen paikka, jossa eläimet saattoivat puhua, nauraa ja jakaa unelmiaan keskenään. Kotkat lensivät taivaalla, ketut syöksyivät puiden läpi, kanit hyppivät pehmeillä ruohoisilla poluilla, ja karhut vaelsivat rauhallisesti joenrannoilla. Kaikki Ihme Metsässä näytti täydelliseltä, kunnes eräänä päivänä tapahtui jotain erityistä. Eräänä kirkkaana aamuna utelias pikkuorava nimeltä Sammy kipitti ulos puutalon kodistaan, hänen pörröinen häntänsä täristen innosta. Sammy tunnettiin koko Ihme Metsässä seikkailunhaluisimpana oravana. Kun muut eläimet olivat tyytyväisiä keräämään ruokaa tai leikkimään niityillä, Sammy rakasti tutkia uusia paikkoja ja unelmoida suurista seikkailuista. Tänä päivänä Sammylla oli tunne, että jotain erityistä oli tapahtumassa. Kipittäessään kylän torille hän näki parhaita ystäviään Bella, taitava nuori kettu, jolla oli tulinen oranssi turkki, ja Oliver, ystävällinen pöllö, jonka höyhenet olivat pehmeät kuin pilvet. "Hyvää huomenta, Sammy!" Bella huudahti, hänen meripihkanväriset silmänsä säihkysi. "Minne olet niin kiireinen menossa?" "Jotain upeaa on tänään tapahtumassa, tunnen sen!" Sammy vihelsi, hänen pienet käpälänsä naputtivat innosta. Oliver levitti siipiään ja hooitti pehmeästi. "Toivottavasti tunneesi on oikea, Sammy. Mutta minkälaista upeaa asiaa odotat?"Ennen kuin Sammy ehti vastata, taivaalla välähti äkillinen valopurkaus, jota seurasi kimaltava sateenkaari, joka kaartui alas metsän sydämeen. Kolme ystävää tuijottivat, silmät suurina ja sanattomina, kun sateenkaari näytti humisevan taianomaisella melodialla. "Näittekö sen?!" Sammy sähisi. "Meidän on selvitettävä, missä sateenkaari päättyy!" Bella kallisti päätään mietteliäänä. "Sateenkaaret yleensä katoavat ennen kuin pääset niiden luo. Mutta tämä näyttää. erilaiselta. Ehkä se on taikaa!"Oliver sääti pieniä silmälasejaan yhdellä siivellä. "Jos se on taikaa, meidän on oltava varovaisia. Mutta olen samaa mieltä, että meidän pitäisi tutkia. Mennään!"Kolme ystävää lähti heti, seuraten kimaltavien värien polkua metsän läpi. Matkalla he tapasivat muita eläimiä, jotka pysähtyivät katsomaan ihmeissään. "Mihin olette menossa?" kysyi Molly kani, jonka pitkät korvat tärisivät. "Sateenkaaren päähän!" Sammy huusi takaisin. "Kuka tietää, mitä löydämme?"Molly hypähti heidän mukaansa, ja pian lisää eläimiä seurasi Benny majava, joka oli aina valmis haasteisiin, Rosie peura, joka rakasti tutkimista, ja jopa Gus, äreä vanha karhu, joka murisi mutta salaa nautti jännityksestä. Kun joukko matkasi syvemmälle metsään, puut kasvoivat korkeammiksi, ja niiden lehdet kahisivat kuin kuiskaukset. Ilma tuntui viileämmältä, ja auringonvalo tanssi oksien läpi kultaisina säteinä. Sateenkaari kirkastui, johdattaen heidät aukkoon, jota he eivät olleet koskaan nähneet. Aukon keskellä seisoi upea kultainen portti, joka oli koristeltu kimaltelevilla jalokivillä, jotka kimalsivat kuin tähdet. Eläimet kokoontuivat ympärille, häntänsä heiluen ja siipensä lyöden innosta. Sammy astui eteenpäin ja laittoi tassunsa portille. Kaikkien hämmästykseksi se avautui hiljaa, paljastaen hohtavan polun, joka oli täysin tähtipölyä. "Vau," Bella kuiskasi. "Tämä on varmasti maailman taianomaisin paikka. ""Mennään!" Sammy sanoi, hypähtäen eteenpäin. Eläimet seurasivat tähtipölypolkua, joka kiemurteli maailmassa, jota he eivät olleet koskaan ennen nähneet. Siellä oli karkinvärisiä puita, joiden lehdet lauloivat pehmeästi tuulen puhaltaessa, hopeanvärisiä jokia, joilla kalat, joiden suomut kimalsivat, hyppivät iloisesti, ja kukkakenttiä, jotka hehkuivat heikosti kuunvalossa. Mutta kun he seikkailivat syvemmälle, he löysivät jotain odottamatonta. Tähtipölypolun päässä seisoi suuri kristallikupoli, ja sen sisällä oli pieni, surullisen näköinen lohikäärme. Lohikäärmeen suomut olivat häikäisevän sinisen ja kullan sekoitus, mutta sen silmät olivat täynnä kyyneliä. "Hei?" Sammy kutsui lempeästi, astuen lähemmäksi. "Oletko ok?"Lohikäärme nyyhki ja katsoi ylös. "Oi, hei," se sanoi pehmeällä, melodisella äänellä. "Olen Sparkle. Olen ollut vangittuna täällä niin kauan, vartioimassa tämän maan magiaa. Mutta olen niin yksinäinen. Toivon, että voisin nähdä maailman portin yBeyond. "Eläinten sydämet särkivät pienen lohikäärmeen puolesta. Bella astui eteenpäin. "Miksi olet vangittuna täällä, Sparkle?" Sparkle huokaisi. "Aikoja sitten minut valittiin suojelemaan tätä taianomaista paikkaa. Mutta portti voidaan avata vain sellaisten, joilla on ystävälliset ja rohkeat sydämet, kuten teillä. Toivoin, että joku teidän kaltaisistanne tulisi, jotta voisin vihdoin lähteä ja jakaa taikani maailmalle. "Sammy silmät loistivat. "Silloin tule mukanamme! Näytämme sinulle Ihme Metsän, etkä ole enää koskaan yksinäinen!"Sparkle epäröi. "Entä jos taika täällä katoaa, jos lähden?" Oliver hooitti mietteliäänä. "Ehkä taika ei ole vain tässä paikassa. Ehkä se on sinussa, Sparkle. Jos jaat sen muiden kanssa, se saattaa kasvaa jopa vahvemmaksi. "Lohikäärmeen silmät laajenivat. "Uskotko todella niin?""Uskomme!" Molly sanoi, nenänsä täristen. "Ihme Metsässä on täynnä eläimiä, jotka rakastaisivat tavata sinut!" Sparkle hymyili ensimmäistä kertaa, ja kristallikupoli alkoi haalistua. Eläimet riemuitsivat, kun pieni lohikäärme venytti siipiään ja astui ulos raikkaaseen ilmaan. Yhdessä he suuntasivat takaisin tähtipölypolkua pitkin, kultaportin kautta ja metsään. Kun he saapuivat Ihme Metsään, kylä oli muuttunut. Sparklen läsnäolo toi uutta taikaa maahan. Puiden värit hehkuivat eloisan värisinä, joki kimalsi kuin timantit, ja taivaalla olevat tähdet näyttivät twinklaavan vain hieman kirkkaammin. Eläimet toivottivat Sparklen avoimin tassuin, siivin ja kavioin. Sparkle tunsi sydämessään lämmön, jota se ei ollut koskaan ennen tuntenut ystävyyttä. Siitä päivästä lähtien Sparkleestä tuli rakastettu osa Ihme Metsää. Pieni lohikäärme käytti taikaansa auttaakseen kylää ja tehdä elämän vielä iloisemmaksi kaikille. Ja mitä tulee Sammyyn, Bellaan ja Oliveriin, he jatkoivat tutkimista, aina valmiina seuraavaan seikkailuun. Ja niin, Ihme Metsän taianomaisessa kylässä, missä eläimet ja pieni lohikäärme elivät onnellisesti yhdessä, he löysivät voimakkaimman taian ystävällisyyden, rohkeuden ja ystävyyden taian. Loppu.