Lähde Mukaan Sammy-Oravan Lumoavaan Metsäseikkailuun Tänään.

Olipa kerran, säihkeä, vihreä metsä, joka oli täynnä kimaltavia puroja ja korkeita puita, jossa eli ystävällinen pieni orava nimeltä Sammy. Sammy oli tunnettu koko metsässä nopeasta älystään, kirkkaista silmistään ja pörröisestä hännästään, joka vipatti iloisesti aina, kun hän keikkui ympäriinsä. Hän rakasti tutkia jokaista kolkkaa ja nurkkaa kodissaan ja uskoi, että jokaisella eläimellä, oli se suuri tai pieni, oli erityinen tarina kerrottavanaan.
Eräänä aurinkoisena aamuna, kun kultaiset säteet pilkistivät lehtien läpi, Sammy kuuli pehmeää huminaa tulevan metsän syvimmästä osasta. Uteliaana ja seikkailunhaluisena hän keikkui pois, seuraten lempeää melodiaa. Matkalla hän tapasi hyvän ystävänsä Bellan, sulavan pupun, jolla oli pitkät korvat ja ystävällinen sydän.
Mihin olet menossa, Sammy? Bella kysyi, nenä väristen ilosta. Kuulen taianomaista laulua Vanhalta Tammeelta. Minun on nähtävä, mitä se on, Sammy visersi.
Saisinko tulla mukaan? Bella kysyi, silmät kimaltavat uteliaisuudesta.
Tietenkin! sanoi Sammy. Ja niin kaksi ystävää lähti yhdessä matkaan, heidän pienet tassunsa naputtivat pehmeällä metsän maalla. Kun he vaelsivat syvemmälle metsään, he ohittivat kimaltavan puron. Veden lähellä viisas vanha kilpikonna nimeltä Tony makasi kivellä auringossa. Hänen kuorensa oli kirjavasta vihreästä ja ruskeasta, ja hänen silmänsä kätkivät monien vuosien salaisuudet.
Hei, Sammy ja Bella. Minne olette menossa tänään? Tony kysyi hitaalla, lempeällä äänellä.
Seuraamme taianomaista laulua Vanhalle Tammeelle, Sammy selitti. Ah, Vanha Tammi pitää mukanaan monia ihmeitä, sanoi Tony. Ota neuvoistani vaarin luottakaa sydämiinne, auttakaa toisianne, ja löydätte enemmän kuin vain laulun. Löydätte salaisuuden, joka voi tehdä metsämme vielä onnellisemmaksi.
Tonyin ystävällisten sanojen rohkaisemina Sammy ja Bella jatkoivat matkaansa. Pian he saapuivat avaralle alueelle, jossa upea punainen kettu nimeltä Fiona katseli peura perhettä leikkimässä. Fiona oli kuuluisa kirkkaasta punaisesta turkistaan ja ovelista ideoistaan, ja hänet tunnettiin olevan hieman tempperäinen, mutta aina hyvillä aikomuksilla.
Hei siellä! Fiona huusi, kun Sammy ja Bella lähestyivät. Mikä tuo teidät tänne metsän osaan? Me seuraamme taianomaista laulua koko matkan Vanhalle Tammeelle, Sammy selitti.
Ah, seikkailu odottaa niitä, jotka sitä etsivät! Fiona sanoi hymyillen. Liityn teihin. Tunnen monia salaisia polkuja metsissä, ja saatan pystyä auttamaan teitä matkan varrella.
Niinpä nyt, rohkean oravan, lempeän pupun ja viisauden ketun kanssa, trio jatkoi tehtäväänsä. He vaelsivat niityn läpi, joka oli täynnä värikkäitä niittykukkia, ja tanssivat pehmeiden valkoisten pilvien alla taivaalla. Matkalla he tapasivat monia ystävällisiä eläimiä perheen siilejä, jotka opettivat heitä pysymään yhdessä, joukon visertäviä lintuja, jotka lauloivat harmonisesti lentäessään, ja parin leikkisiä majavaa, jotka pärskivät kapeassa purossä. Jokainen ystävä, jonka he tekivät, jakoi pienen opetuksen metsän ja toistensa hoitamisen tärkeydestä. Pitkän ja iloisen matkan jälkeen, joka oli täynnä naurua ja jännitystä, he viimein saapuivat Vanhalle Tammeelle. Se oli metsän vanhin ja suurin puu, jonka runko oli niin leveä, että kaikkien kolmen ystävän oli pidettävä toisiaan kädestä, jotta he pystyivät kietoutumaan sen ympäri. Sen lehdet kimaltelivat hopean vivahteissa auringonvalossa, ja sen oksat näyttivät ulottuvan ikään kuin kutsuen eläimiä tulemaan lähemmäksi.
Kun Sammy, Bella ja Fiona lähestyivät puun juurta, he huomasivat pienen oven, joka oli kaiverrettu runkoon. Se oli koristeltu pienillä eläinkuvilla, kuten he itse, oravilla, pupuilla, ketuilla ja jopa viisailla vanhoilla kilpikonnilla. Sydämet pamppaillen odotuksesta he työntivät oven auki ja astuivat sisään. Ihmeekseen he huomasivat olevansa maagisessa huoneessa, joka oli täynnä pehmeää, hehkuvaa valoa. Huoneen keskellä kaunis harppu, joka oli tehty kimaltavista kristallijousista, soitti viehättävää melodiaa, jota he olivat seuranneet. Harpun vieressä istui ystävällinen henki nimeltä Liri, joka näytti kuin kimalteleva tuuli. Liri oli tullut metsän sydämestä monta vuotta sitten ja oli sen salaisuuksien vartija.
Tervetuloa, rakkaat ystävät, Liri sanoi äänellä, joka oli pehmeä kuin lullaby. Olette matkustaneet rohkeudella, ystävällisyydellä ja ystävyydellä, ja siksi olette ansainneet erityisen lahjan. Tämä harppu ei laula vain kaunista sävelmää, vaan myös luonnon viisautta. Kun kuuntelette tarkasti, opitte tuulen, veden ja maan kielen, ja sen kautta voitte huolehtia metsästä vielä paremmin. Sammy, Bella ja Fiona istuivat hiljaa, lumoutuneina harpun lempeistä nuoteista. He kuulivat, kuinka laulu kertoi heille tarinoita siitä, kuinka metsä kasvoi pienistä tammista mahtaviin puihin, kuinka joki lauloi tanssiessaan kivien yli, ja kuinka jokaisella olennolla oli tärkeä rooli metsän elinvoimaisuuden ja kirkkauden ylläpitämisessä. Ystävät ymmärsivät, että jokainen eläin ja kasvi oli yhteydessä, ja että huolehtimalla toisistaan he voisivat tehdä maailmasta paremman paikan.
Ennen kuin he lähtivät, Liri antoi jokaiselle heistä pienen, kimaltavan lehden. Nämä ovat ystävyyden ja toivon lehtiä, Liri sanoi. Aina kun tunnet itsesi eksyneeksi tai yksinäiseksi, pidä niitä lähelläsi ja muista metsän taika ja se, kuinka tärkeää on rakastaa toisiaan. Kiittäen Liriä ja taianomaista harppua, trio lähti lumotusta huoneesta ja käveli takaisin kutsuvaan metsään. Nyt varustettuna salaisuudella, joka ikuisesti yhdistäisi heidät metsään ja toisiinsa, he lupasivat aina huolehtia puista, puroista ja jokaisesta olennosta, jonka he tapasivat.
Kun aurinko laski alhaalle taivaalle, heittäen amberista hohdetta metsään, Sammy, Bella ja Fiona saapuivat kotinsa sydämeen, jossa kaikki eläimet kokoontuivat jakamaan päivän tarinoita. Ystävät kertoivat heille taianomaisesta laulusta, viisaasta hengestä Liristä ja erityisistä ystävyyden lehdistä. Tarina levisi nopeasti, ja pian kaikki suuret ja pienet olennot työskentelivät yhdessä huolehtiakseen kodistaan. Metsästä tuli vielä elinvoimaisempi ja täynnä elämää. Linnut lauloivat iloisimpia sävelmiään, peurat tanssivat sulavasti, ja jopa tuuli tuntui kuiskivan ilon ja ihmeen salaisuuksia. Sammy, Bella ja Fiona olivat oppineet, että todellinen taika ei piile loitsuissa tai juomissa, vaan rakkaudessa, ystävyydessä ja syvällä huolenpidolla luonnosta.
Ja niin, lumottu metsä kukoisti onnellisuudessa, jossa jokainen olento soitti omaa osaansa ja jokainen päivä oli uusi seikkailu. Pieni orava, lempeä pupu ja ovela kettu jatkoivat viisautensa jakamista, varmistaen, että metsän melodia ei koskaan unohtuisi. He elivät onnellisina elämänsä loppuun asti, tietäen, että niin kauan kuin sydämet pysyivät täynnä ystävällisyyttä ja ihmetystä, taika olisi aina nurkan takana.