Löydä Whispervalen Lumous Satumaisessa Seikkailussa.

Olipa kerran iloisessa kylässä, joka sijaitsi kimaltelevien purojen ja kuiskivien metsien välissä, rohkea pieni tyttö nimeltä Mira ja hänen paras ystävänsä, lempeä orava nimeltä Nutmeg. Joka päivä Mira kuunteli tuulen lauluja ja unelmoi ihmeellisten maiden löytämisestä sateenkaaren kukkuloiden takana, jotka rajasivat hänen kotiaan. Eräänä kirkkaana aamuna, kun pehmeä auringonvalo tanssi kasteen peittämällä nurmikolla, Mira ja Nutmeg päättivät, että oli aika lähteä seikkailulle, joka täyttäisi heidän sydämensä ihmeellä. Mira pakkasi pieneen laukkuunsa palan hunajakakkua, pienen purkin kimaltelevaa marjamehua ja lempisikinsä sinisen huivin, kun taas Nutmeg juoksi ympäriinsä keräten matkaa varten muutaman acornin. Heidän pienet jalkansa ja pörröinen häntänsä veivät heidät tutun puutarhan ohi, narisevien puusiltojen yli ja kohti salaperäistä metsää, jota kutsuttiin vain nimellä Kuiskalehto. Kuiskalehdossa puut olivat korkeita ja vanhoja, ja jotkut jopa sanoivat, että metsä oli taianomainen, koska lehdet kertoivat pieniä salaisuuksia, kun tuuli puhalsi niiden läpi. Kun Mira ja Nutmeg seikkailivat syvemmälle metsään, he tapasivat viehättävän virtahevosen nimeltä Ripple. Ripplellä oli hiukset kuin kirkas vesi ja kirkas hymy, joka loisti kuin auringonvalo lammikon pinnalla. "Kuulin toiveesi seikkailusta," Ripple lauloi helisevällä äänellä. "Seuraa minua, ja näytän sinulle ihmeellisen salaisuuden, joka on piilotettu kimaltelevan vesiputouksen taakse. " Nyökkäyksen ja innostuneen naurun kera Mira ja Nutmeg seurasivat Rippeliä mutkittelevaa polkua pitkin, jota valaisivat tanssivat auringonsäteet. Matkalla värikkäät perhoset lentelivät ohi ja ystävälliset kanit hyppivät ympäriinsä, aivan kuin kannustaen heitä. Leikkisän vaelluksen jälkeen, joka oli täynnä naurua, kolmikko saapui kiiltävälle vesiputoukselle, joka putosi kuin hopeanauhat kirkkaaseen lampeen. Putouksen juurella suuri kivinen ovi, jossa oli muinaisia kaiverruksia, seisoi puoliksi sammalen ja muratin peitossa. Miran sydän sykki nopeammin, kun hän luki kaiverruksia, jotka kertoivat unohdetusta maasta nimeltä Toiveiden Puutarha, jossa unelmat saattoivat kukkia todellisuudeksi, jos vain joku uskoi. Nutmegin ja Rippelin seurassa Mira työnsi varovasti auki raskaan kivisen oven. Heti kun he astuivat sisään, he saapuivat maailmaan, joka oli täynnä hohtavia kukkia, laulavia puita ja lempeitä olentoja, jotka toivottivat heidät tervetulleiksi lämpimillä hymyillä. Toiveiden Puutarhassa kaikki loisti pehmeällä, lumoavalla valolla. Siellä oli valaisevia tulikärpäsiä, jotka kokoontuivat pyörteisiin muotoihin, ja lempeä tuuli, joka tuntui kuiskivan tarinoita kaukaisista maista. Ystävällinen vanha kilpikonna nimeltä Tiberius tervehti heitä hitailla, viisaita sanoilla. "Tervetuloa, rakkaat matkustajat. Jokainen toive täällä on arvokas ja jokainen haaste muuttuu suuremmaksi mahdollisuudeksi loistaa. Kerro minulle, pieni ystävä, mikä on sydämesi todellinen halu?" Mira mietti hetken, hänen silmänsä säihkysivät ihmeestä. "Haluan oppia, kuinka metsä laulaa ja kuinka nauru voi saada kukat kukkimaan," hän kuiskasi. Tiberius nyökkäsi hitaasti ja johdatti heidät mutkittelevalle polulle puutarhan läpi, selittäen lempeillä sanoilla, kuinka luonnon taika syntyi unelmista, toiveista ja sydämien ystävällisyydestä. Pian he saapuivat aukealle paikalle, jossa suuri tammi seisoi, sen oksilla pienet lyhdyt, jotka loistivat pehmeästi hämärässä. Siellä Mira kuuli metsän pehmeän ja lempeän äänen. Puu, jonka juuret olivat syvällä maassa ja lehdet ulottuivat tähtiin, selitti, että jokainen olento ja jokainen auringonsäde myötävaikuttivat erityiseen lauluun, jonka saattoi kuulla vain ne, jotka todella uskoivat taikaan. Nutmegin kiipeillessä varovasti sen oksilla, tammen ääni sekoittui lehvien kahinaan ja lintujen viserrykseen luodakseen kauniin melodian. Mira sulki silmänsä, kuunteli tarkasti ja kuvitteli kaikki onnelliset hetket omassa elämässään sulautuvan täydellisesti luonnon säveliin. Aika näytti hidastuvan, kun hän tanssi ympyrää Nutmegin ja Rippelin kanssa tuikkivien lyhtyjen alla. Puutarha kuiskasi ikivanhojen taikojen salaisuuksia että jokaisella ystävällisellä teolla, jokaisella rohkealla askeleella tuntemattomiin nurkkiin ja jokaisella jaetulla hymyllä oli voimaa luoda iloa. Mira tajusi, että seikkailu ei ollut vain matkustamista paikasta toiseen, vaan kauneuden löytämistä jokaisessa hetkessä, olipa se sitten auringonvalossa olevassa aukeassa tai tähtikankaan alla. Kun Tiberius, vanha kilpikonna, johdatti heidät pieneen, peilimäiseen lampeen, Mira oppi, että heijastuksia ei löydy vain vedestä, vaan myös teoistamme, opettaen meille, että rakkaus ja rohkeus palaavat aina yllättävin tavoin. Kun aurinko alkoi laskea, heittäen lämpimän kullanhohtoisen valon maagiseen puutarhaan, Mira, Nutmeg ja Ripple tiesivät, että oli pian aika palata kotiin. Puutarhan olennot asettuivat kivisen oven polulle ja toivottivat heidät hyvästi lupaamalla tulevia seikkailuja. "Muista," sanoi viisas tammi, "metsän taika elää sinussa, ja jos koskaan tarvitset tuntea sen uudelleen, sulje silmäsi ja kuuntele. " Sydämet loistaen ja muistot yhtä arvokkaina kuin aarteet, Mira ja hänen ystävänsä astuivat takaisin kivisestä ovesta, ilmestyivät jälleen tuttua metsäpolkua pitkin, joka vei heidät kotiin. Kun Mira viimein saapui takaisin kyläänsä, yö oli hellästi kietonut maailman tähtien peittoon. Kertoessaan perheelleen uskomattomasta seikkailustaan, hän tunsi kiitollisuutta matkan taikaa, ystävistä, joita hän oli saanut, ja upeista opetuksista, joita hän oli oppinut matkan varrella. Kun hän vaipui uneen sinä yönä, kietoutuneena pienen vuoteensa mukavuuteen, Mira uneksi tanssivansa tulikärpästen kanssa, kuulevansa ikivanhojen puiden pehmeät kuiskaukset ja tietäen, että jokainen päivä pitää sisällään lupauksen uudesta kauniista seikkailusta. Ja niin, tämän onnellisen kylän sydämessä, rajattomien unelmien taivaan alla, Mira oppi, että jokainen seikkailu alkaa pienestä askeleesta, joka rohkeus, ystävällisyys ja ihme voivat johtaa kaikkein taianomaisimpiin löytöihin, täyttäen jokaisen elämänt päivät hieman enemmän lumolla ja ilolla.