Olipa kerran rehevä, vihreä laakso, joka oli ympäröity korkeilla, sumuisilla vuorilla, ja siellä oli maaginen paikka nimeltä Lumottu Eläinkunta. Tämä valtakunta oli erilainen kuin mikään muu paikka maailmassa, sillä täällä eläimet kaikissa muodoissa ja kokoissa elivät yhdessä harmonisesti. Ne pystyivät puhumaan, nauramaan ja jopa jakamaan unelmiaan toistensa kanssa. Valtakuntaa hallitsi viisas ja ystävällinen leijona nimeltä Kuningas Leo. Hänen kultaiset harjansa kimmelsivät auringossa, ja hänen syvä äänensä toi lämpöä ja rauhoitusta kaikille, jotka sen kuulivat.
Valtakunnan sydämessä sijaitsi Kuiskiva Metsä, maaginen paikka, jossa puut ja kukat hohtivat pehmeästi yöllä, ja joet humisivat iloisia melodiaa. Juuri täällä eläimet kokoontuivat juhlimaan yhdisteytään ja jakamaan tarinoita rohkeudesta, ystävällisyydestä ja seikkailusta.
Eräänä päivänä Lumotussa Eläinkunnassa tapahtui jotain outoa. Suuri Harmonikivi, maaginen jalokivi, joka piti valtakunnan rauhallisena ja elävänä, alkoi menettää hohtoaan. Joet lakkaisivat iloisista lauluistaan, puut lakkasivat kuiskimasta, ja eläimet alkoivat tuntea huolta. Ilman Harmonikiven voimaa Lumottu Eläinkunta menettäisi taikansa.
Kuningas Leo kutsui kokouksen valtavan tammipuun alle Kuiskivassa Metsässä. Kaikenlaisia eläimiä tuli paikalle elefantteja, foxeja, kaneja, lintuja ja jopa pieniä muurahaisia. "Ystävät," Kuningas Leo sanoi, hänen äänensä oli täynnä huolta, "Harmonikivi menettää voimaansa. Meidän on toimittava nopeasti pelastaaksemme valtakuntamme. Jonkun on lähdettävä matkalle etsimään Valon Kristallia, joka on piilotettu syvälle Tähtivuorille. Se on ainoa asia, joka voi palauttaa Harmonikiven taian."
Eläimet mutisivat hermostuneesti. Tähtivuoret olivat kaukana, ja matkan sanottiin olevan täynnä haasteita. Mutta ennen kuin kokous päättyi, joukossa nousi pieni tassu.
"Menen minä!" sanoi Mia, utelias ja rohkea pieni fox, jolla oli punainen turkki ja kimaltelevat vihreät silmät. Vaikka hän oli nuori, Mia oli aina unelmoinut seikkailusta ja valtakuntansa auttamisesta.
Kaikki hämmästyivät. "Mutta Mia, se on vaarallinen matka!" sanoi Bruno Karhu, hänen äänensä oli syvä ja huolestunut.
"Tiedän," Mia vastasi päättäväisesti. "Mutta jonkun on yritettävä. Haluan auttaa."
Kuningas Leo katsoi Miaa ylpeänä. "Hyvä on, Mia. Mutta et mene yksin. Valitse kaksi kumppania liittymään matkaasi."
Mia ajatteli hetken. Hän käänsi ja osoitti tassullaan Benny Kanille, älykkäälle pikku pupulle, jolla oli isot roikkuvat korvat, ja Sky Siniselle Linnulle, iloiselle linnulle, jonka höyhenet kimmelsivät kuin taivas.
Kolme ystävää valmistautui matkalleen. Mia pakkausi pienen laukun marjoilla ja pähkinöillä, Benny kantoi karttaa, ja Sky toi mukanaan terävät silmänsä ja iloiset laulut. Valtakunnan eläimet riemuitsivat ja vilkuttivat, kun kolmikko lähti kohti kaukaisia Tähtivuoria.
Ensimmäinen haaste tuli, kun he saavuttivat Varjovirran, leveän joen, jossa laineet pyörivät ja virtasivat nopeasti. Siltaa ei ollut, ja joki näytti liian vaaralliselta uida yli.
"Miten me ylitetään?" Benny kysyi, nenäänsä väpäyttäen.
"Meidän täytyy ajatella yhdessä," Mia sanoi. "Etsitään ratkaisu."
Sky lensi korkealle puiden ylle ja kutsui "Näen lähellä joitakin kaatuneita puita! Ehkä voimme rakentaa lautan."
Kolme ystävää työskenteli yhdessä, vetäen puita joenrantaan ja sitomalla ne vahvoilla köysillä. Kun lautta oli valmis, he nousivat kyytiin. Sky ohjasi heitä terävillä silmillään, Benny käytti keppiä auttaakseen ohjaamisessa, ja Mia tasapainotti lautaa, kun he kelluivat joen yli. Vaikka matka oli töyssyinen, he pääsivät turvallisesti toiselle puolelle.
"Se ei ollut niin paha," Benny sanoi hymyillen. "Me olemme loistava tiimi!"
Seuraava haaste tuli, kun he saapuivat Kuiskivaan Kanjonin. Kanjonin seinät olivat jyrkkiä ja kivisiä, ja heidän piti löytää tie läpi. Kun he kävelivät, he kuulivat matalan murinan. Voimakas susi, jolla oli hopeinen turkki ja läpitunkevat silmät, ilmestyi heidän tielleen.
"Kuka uskallan astua Kuiskivaan Kanjonin?" susi murahti.
"Me emme tarkoita pahaa," Mia sanoi rohkeasti. "Olemme matkalla etsimään Valon Kristallia pelastaaksemme valtakuntamme."
Susien silmät pehmenivät, mutta hän esti silti heidän kulkunsa. "Jos haluatte mennä ohi, teidän on ratkaistava arvoitukseni. Vain älykkäät ja yhtenäiset voivat edetä."
Mia, Benny ja Sky nyökkäsivät, valmiina haasteeseen. Susi istuutui taakse ja puhui
"En ole elossa, mutta voin kasvaa. Minulla ei ole keuhkoja, mutta tarvitsen ilmaa. Minulla ei ole suutani, mutta vesi tappaa minut. Mikä minä olen?"
Kolme ystävää ajatteli kovasti. Benny pomppasi ympyröissä mutisten itseksensä. Sky lennähti pieniä ympyröitä yrittäen miettiä. Yhtäkkiä Mian silmät syttyivät. "Se on tuli!" hän huudahti. "Tuli kasvaa, se tarvitsee ilmaa, ja vesi sammuttaa sen."
Susi hymyili. "Oikein. Voitte mennä ohi. Onnea matkallanne."
He jatkoivat matkaansa kanjonin läpi, tuntien ylpeyttä yhteistyöstään. Kun he viimein saavuttivat Tähtivuorten juurelle, taivas oli pimeä, ja tuhannet tähdet kimmelsivät heidän yllään. Vuoret hehkuivat heikosti, aivan kuin tähdet ylle olivat ripotelleet valonsa kivisten huippujen päälle.
"Tämä on kaunista," Sky sanoi, hänen äänensä oli täynnä ihastusta.
Mutta heidän viimeinen haaste odotti. Kun he kiipesivät, ilma kylmeni ja polku kävi jyrkäksi ja kapeaksi. Lopulta he saapuivat Tähtiluolaan, jossa Valon Kristallin sanottiin olevan piilotettu. Sisäänkäynti oli estetty valtavalla kivisellä ovella, jossa oli hohtavia symboleita.
"Miten me avataan se?" Benny kysyi katsellen symboleita.
Mia huomasi kirjoituksen ovessa. "Siinä sanotaan, 'Vain ne, jotka toimivat ystävällisesti ja rohkeasti, voivat avata tien.'
"Mitä se tarkoittaa?" Sky kysyi.
Ennen kuin Mia ehti vastata, he kuulivat pehmeän nyyhkytyksen. Kiven takana oven lähellä he löysivät pienen siilin, joka oli jäänyt loukkuun kaatuneiden kivien alle. Se näytti pelokkaalta ja heikolta.
"Meidän on autettava sitä!" Mia sanoi, juosten nostamaan kiviä. Benny ja Sky liittyivät hänen mukaansa, työntäen ja vetäen, kunnes siili vapautui. Pieni olento katsoi heitä kiitollisin silmin.
Kun he auttoivat siiliä, kivinen ovi alkoi hohtaa ja liikkui hitaasti auki. "Ystävällisyys ja rohkeus," Mia sanoi hiljaa, hymyillen.
Luolan sisällä Valon Kristalli seisoi jalustalla, hohtaen kuin pieni tähti. Mia nosti sen varovasti, ja sen valo kasvoi kirkkaammaksi, täyttäen luolan lämpimällä valolla.
"Me teimme sen!" Benny riemuitsi, pomppien innosta.
Sky pyöri ilmassa, laulaen iloista sävelmää. "Valtakunta pelastuu!"
Valon Kristalli mukanaan ystävät alkoivat matkan takaisin Lumottuun Eläinkuntaan. Kun he saapuivat, eläimet kokoontuivat Kuiskivassa Metsässä toivottaakseen heidät tervetulleiksi. Mia asetti kristallin Harmonikiven viereen, ja sen valo virtasi jalokiveen. Valtakunta heräsi taas eloon joet lauloivat, puut kuiskivat, ja eläimet riemuitsivat.
Kuningas Leo astui eteenpäin, hänen kultainen harjansa kimalteli kirkkaasti. "Mia, Benny ja Sky, olette osoittaneet meille rohkeuden, ystävällisyyden ja tiimityön voiman. Olette pelastaneet valtakuntamme, ja olemme ikuisesti kiitollisia."
Mia, Benny ja Sky seisoivat yhdessä, ylpeinä ja onnellisina. He tiesivät, että heidän matkansa oli opettanut heille jotain tärkeää kun ystävät työskentelevät yhdessä ystävällisyydellä ja rohkeudella, he voivat voittaa minkä tahansa haasteen.
Ja niin Lumottu Eläinkunta kukoisti, sen taika loisti kirkkaammin kuin koskaan. Eläimet kertoivat Mia, Benny ja Skyn tarinaa sukupolvien ajan, muistuttaen kaikkia siitä, että jopa pienimmät olennot voivat tehdä suuria asioita.
Loppu.
