Olipa kerran, elinvoimaisessa metsässä, jossa oli elämää pullollaan, nuori orava nimeltä Sammy. Sammyllä oli pehmeä, pähkinänruskea turkki ja pörröinen häntä, joka tuntui elävän omaa elämäänsä. Hänet tunnettiin rajattomasta energiastaan ja seikkailunhalustaan. Joka päivä Sammy kiisi metsän läpi, tutkien jokaista puuta ja pensasta, aina haluten oppia jotain uutta.
Eräänä aamuna, kun aurinko kurkisti lehtien läpi, Sammy päätti, että se oli täydellinen päivä seikkailulle. Hän oli kuullut viisaalta vanhalta kilpikonnalta, Terrencelta, piilotetusta niitystä metsän syvyyksissä, joka oli kuulemma kauneimpien kukkien ja kiehtovien olentojen koti. Miettien tätä maagista paikkaa, Sammy lähti matkaan innokkaana.
Kun hän kulki syvemmälle metsään, puut kasvoivat korkeammiksi ja ilma täyttyi lintujen suloisista lauluista. Sammy pysähtyi katsomaan sinitonkkia, jotka hyppivät oksalta oksalle. Hän ihaili niiden kirkkaita sulkia ja iloisia kutsuja, toivoen voivansa lentää taivaalla kuin ne. Mutta Sammy tiesi, että jokaisella eläimellä oli omat erityiset lahjansa, ja hän oli ylpeä kyvystään kiivetä ja tutkia.
Jonkin aikaa kuljettuaan Sammy törmäsi pieneen puroon. Vesi kimmelsi auringossa, ja hän saattoi nähdä pieniä kaloja kiitämässä kivien välissä. Kun Sammy kumartui juomaan, hänet säikäytti roiskahdus! Leikkisä saukko nimeltä Olivia pisti päänsä vedestä, silmissään ilkikurinen pilke.
"Hei siellä!" Olivia chirpitti. "En ole nähnyt sinua täällä ennen. Mikä nimesi on?"
"Olen Sammy," orava vastasi hymyillen. "Olen seikkailulla etsimässä piilotettua niittyä. Oletko kuullut siitä?"
Olivia nyökkäsi innokkaasti. "Oi, kyllä! Niitty on ihana paikka, täynnä värejä ja elämää. Voin näyttää sinulle tien, jos haluat. Se ei ole kaukana täältä."
Kiitollisena seurasta Sammy suostui, ja he jatkoivat matkaansa yhdessä. Kun he kulkivat, Olivia kertoi tarinoita joesta ja sen monista asukkaista, pienistä sammakonpoikasista majesteettisiin kurkiin. Sammy kuunteli tarkkaavaisesti, hämmästellen elämän monimuotoisuutta, joka kukoisti metsässä.
Pian he saapuivat tiheään pensaikkoon. Olivia pysähtyi ja näytti tassullaan. "Tuolla," hän sanoi, "on niityn sisäänkäynti. Ole varovainen, kuitenkin. Polku on kapea, ja siinä on monia kiemuroita."
Sammy kiitti Oliviaa ja teki varovasti tiensä pensaikon läpi. Polku oli todella mutkikas, mutta Samyn ketterät jalat veivät hänet nopeasti aluskasvillisuuden läpi. Kun hän tuli toiselle puolelle, hän hengähti ihastuksesta.
Niitty oli vielä kauniimpi kuin hän oli kuvitellut. Villikukat kaikissa väreissä heiluttivat lempeästi tuulessa, terälehtensä kimmelsivät kuin jalokivet. Perhoset tanssivat kukasta kukkaan, niiden herkät siivet maalasivat ilmaa väriläiskillä. Kauempana joukko peuroja niitti rauhassa ruohoa, niiden sulavat muodot sulautuivat harmonisesti maisemaan.
Sammy sydän täyttyi ihmetyksestä ja kiitollisuudesta. Hän oli löytänyt piilotetun niityn, ja se oli kaikkea, mitä hän oli toivonut ja enemmän. Kun hän tutkaili niittyä, hän tapasi monia uusia ystäviä viisaasta vanhasta pöllöstä nimeltä Oscar, joka jakoi tarinoita yötaivaasta, perheestä jäniksistä, jotka kutsuivat hänet leikkeihinsä, ja lempeästä siiliparasta nimeltä Hazel, joka opetti hänelle ympäristönsuojelun tärkeydestä.
Kun aurinko alkoi laskea, heittäen lämpimän kultaisen hohteen niityn ylle, Sammy tajusi, että oli aika palata kotiin. Hän kiitti uusia ystäviään ystävällisyydestä ja lupasi palata pian. Sydän täynnä iloa ja mieli täynnä uutta tietoa, Sammy palasi takaisin metsässä, innokkaana jakamaan seikkailujaan perheensä kanssa.
Kun hän saapui kotiin, Sammy keräsi perheensä ja ystävänsä ja kertoi heille kaikille piilotetusta niitystä ja ihanista olennoista, joita hän oli tavannut. Hänen seikkailu ja löytötarinansa inspiroivat kaikkia arvostamaan metsän kauneutta ja monimuotoisuutta.
Siitä päivästä alkaen Sammy tunnettiin metsän tarinankertojana, jakamassa kokemuksiaan ja oppimiaan opetuksia kaikkien kuuntelijoiden keskuudessa. Hän opetti muille luonnon kunnioittamisen, ystävyyksien vaalimisen ja jokaisen eläimen ainutlaatuisten lahjojen juhlistamisen tärkeydestä.
Ja niin Sammy ja hänen ystävänsä elivät onnellisina elämänsä loppuun asti, tutkien maailmansa ihmeitä ja luoden uusia tarinoita jaettavaksi tuleville sukupolville. Metsä kukoisti elämää ja naurua, todistaen uteliaisuuden, ystävyyden ja loppumattomien seikkailumahdollisuuksien voiman.
